Pyöräsuunnistuksen nuorten EM kilpailut Portugalissa (EJMTBOC 2015 8.-13.6.)
Matkamme kohti Portugalin 38 lämpöastetta ja auringon paistetta alkoi 5.6 aamuyön lennolla Lissaboniin ja sieltä n. 4 tunnin automatkalla ensimmäiseen treeniin. Pyörät olivat lähteneet autolla matkaan jo 31.5 ja ne odottivat meitä ensimmäisellä treenipaikalla. Ensimmäisen illan fiilikset treenin ja hotellille pääsyn jälkeen olivat huonot ja päällimmäisenä mielessä oli vain kotiin pääseminen... Kuumuus, todella suuret mäet ja korkeuserot sekä karu maasto (pöllyävät hiekkapolut aiheuttivat hengitysongelmia) eivät olleet kovinkaan monen suomalaisen mieleen. Toisen päivän treenin jälkeen fiilis oli jo parempi. Vapaa illat vietimmä lähinnä nuorten kesken uiden läheisellä uima-altaalla ja pelaten jalkapalloa viereisellä kentällä.
Kilpailut alkoivat 8.6 parisprinttiviesteillä, johon en itse päässyt mukaan. Omat strattini alkoivat 9.6 sprintti kilpailulla pienessä kylässä kaupunkisprintin muodossa. Selvitin radan lähestulkoon ilman virheitä, mutta yksikään leimaus rasteilla ei onnistunut, sillä SI tikulla ei ollut päässyt reenaamaan aiemmin. Suuret korkeus määrät radalla tuntuivat myös reisissä ja sijoitus oli lopputuloksissa 12.
Keskimatkan kilpailussa oli tiedossa suuria mäkiä ja riittävästi nousua. Jo alussa tuntui ettei tänään kulje.. Jouduin pyörämekaanikoksi 4 kertaa matkan varrella, mikä hidasti todella paljon menoa. Vuotava venttiili, takajarrun laahaus ja 3 kertaa ketjujen tippuminen takasivat suuren eron kärkeen ja pettymyksen. Ihan tuollaisia suorituksia en lähtenyt Portugaliin asti hakemaan, mutta tehty mikä tehty. Ehkä ensikerralla on hieman valmiimpi. Fyysisesti rankin kisa oli siis ohitse ja sijoitus 13.
Välipäivänä kiipesimme 650m korkeuteen vanhaan kirkkoon ja pääsimme vihdoin kauppaan. Hotelliltamme lähin kauppa sijaitsi siis 40km päässä. Pitkän matkan kisaan valmistautuminen sujui hyvin Espanjan puolella vieraillen (rajalle matkaa 300m) ja pyörää huoltaessa. Pyörän huoltaminen jos mikä tuli tuon 10 päivän aikana tutuksi!
Pitkän matkan kisa käytiin hotellimme takana näkyvän mäen takana. Poljimme lähtöön 4.5km ja sen jälkeen edessä oli vielä 22km ja 380m nousua. Alussa huomasin, että kisa lähti hyvin liikkeelle ja kaikki menikin hyvin melkein kolmoselle asti... Poljin soratietä pitkin ja oikealta ylhäältä tuli kovaa vauhtia polkua alas mies, joka ei kerennyt kääntymään risteyksessä tarpeeksi jyrkästi vaan ajoi eturengastani päin, menetin pyöräni hallinnan ja kaaduimme molemmat tielle. Ajattelin, että ei tässä mitään, matka jatkuu. Tajusin kuitenkin pian kolmosella etten pysty ajamaan rataa läpi, sillä vasen polveni oli täysin auki ja olkapäässä sekä sääressä oli jotain pielessä. Keskeytin siis kilpailun ja poljin n. 8km matkan maaliin ja suoraan ensiapuun. Olkapääni oli mennyt osittain sijoiltaan, mutta säärestä ei onneksi löytynyt vikaa. Polven putsaus ja hotellille lepäämään. Pitkän matkan maasto oli ilmeisesti todella paha sillä loukkaantuneita oli useita ja keskeyttäneitä sitäkin enemmän.
Essin loukkaannuttua pitkän matkan kisassa nousin itse ykkösjoukkueen aloittajaksi lauantain viestiin. Lähtöviivalla sykkeeni hakkasi jo 151 ja en tiennyt mitä pitäisi ajatella. Kisa lähti hyvin liikkeelle. Ilman virheitä rata läpi ja loppua kohden sain myös vauhtia kiristettyä. Vaihtoon tulin viidentänä. Kakkos osuudella Krista nosti meidät 30 sekunnin päähän Venäjästä toiseksi, mutta Helenan harmittava pummi ankkuriosuudella tiputti meidät ulos mitaleilta ja loppusijoitus oli 4. Itse olin erittäin tyytyväinen viimeiseen starttiin ja sen myötä oli mukava palata takaisin kotiin.